Edesmenneiden taiteilijoiden aito-oletettuja teoksia kannattaa ostaa nyt edullisesti huutokaupoista

Martti (huuhaa) Innanen (1931-2014): Tyhjännauraja Arvi. Kuva: Hagelstam.

Jokainen taiteesta enemmän tai vähemmän kiinnostunut on tullut tietoiseksi lähivuosina oikeuteen päätyneistä taideväärennösjutuista Suomessa. 'Nimitaidetta' väärennettiin markkinoille lavakaupalla ja tunnetut taidemaailman vaikuttajat edesauttoivat teosten menekkiä. Taiteen kuluttajakentän usko vanhan taiteen aitouteen on nyt kadonnut kuin tuhka tuuleen, mutta tilanne tarjoaa herkullisia ostospaikkoja niille, jotka haluavat tyylikkäitä öljyväritöitä ja taidegrafiikkaa seinäpintoja koristamaan. Hintataso liikkuu nyt julistekaupan tasolla.

Hagelstamin maaliskuun taidehuutokauppa kulki tiistaina 7.3. värittömästi eteenpäin kuin tavarajuna pohjolan yössä, mutta muutama mielenkiintoinen poikkeama onneksi havaittiin.

Taidetta oli myynnissä noin 350 huutokauppaerää, joista lähes kaikki olivat yhden teoksen eriä. Lähtöhinnat oli asetettu pääosaan kohteista maltilliselle 150-250 euron tasolle, mutta näitäkään ei huutokaupassa juuri saavutettu. Kokonaan ilman huutoja jäi noin viidennes myytävistä kohteista. Ilman kauppoja ei kuitenkaan jääty, sillä merkittävä osa alle lähtöhintojen jääneistä vasarahinnoista hyväksyttiin kauppahinnaksi, joten aito-oletettua taidetta saa kantaa kotiin jo muutamalla kympillä kehyksineen.

Virkistäviä poikkeuksia Hagelstamin maaliskuun huutokaupassa olivat Christina Snelmannin (1928-2014) sinikeltainen kukka-asetelma, Ejnar Kohlmannin (1888-1968) öljyvärimaalaus Teeriä ja Martti "Huuhaa" Innasen (1931-2014) öljyväriteos Tyhjännauraja Arvi.

Snelmannin teoksen lähtöhinta oli 1 200 euroa ja se kohosi reippaasti 4 200 euroon, Teerten lähtöhinta oli 500 euroa ja sen sai omaksi 2 000 eurolla. Mielenkiintoisimman näytelmän tarjosi Huuhaa Innasen teos, jonka lähtöhinta oli asetettu 2 000 euron tasolle, mutta vasara paukahti vasta 6 000 euron kohdalla. Varsin muhkea nousu. Tälle hintatasolle ei löydy muuta perustetta kuin järkähtämätön rakkaus teokseen; tosin rakettinousu jättää tilaa myös spekulaatiolle, jossa herää epäilys kömpelöstä yrityksestä manipuloida Innasen teosten hintatasoa. Näin äkkijyrkällä nostokulmalla toteutettuna se tuskin onnistuu, vaikkakin hintatason nostopyrkimyksestä on selviä viitteitä, kun tarkastellaan Innasen teosten markkinatilannetta joidenkin yksittäisten teoskauppojen osalta suhteessa hänen kokonaismarkkinaan.

Taiteessa riittävä epäilys on riittävä peruste

Hagelstamin huutokaupassa oli tarjolla myös muutama Salvador Dali -oletettu, joiden vasarahinta jäi muutamaan sataseen. Hyvä näin, sillä tällä hintatasolla aitousnäkökulmaksi riittää se, että kuva on kiva. Dalin, Picasson, Miron ja kumppaneiden grafiikan töiden ostamisen lähtökohtana kannattaakin ajatella, että teos ei ole aito, jollei toisin todisteta. Ja vaikka todistettaisiinkin.

Pari edesmenneen taidekauppias Hörhammerin tarralla varustettua nimiteosta näytti myös pyörivän huutokaupan alkupuolen nettitarjonnassa, mutta nopeasti katsottuna niitä ei näkynyt enää vasarakohteena. No, kukapa näitä vanhoja juttuja enää seuraisi. Pekka Halosen (1865-1933) öljyvärimaiseman lähtöhinnaksi oli asetettu 8 000 euroa, mutta Halonen kaipaisi nykytilanteessa jo vähintäänkin panssarikranaatin kestävän provenienssin, jotta sali ei hyytyisi pakkaseen. Nyt hyytyi, ja teos jäi ilman tarjouksia. Pekka Halonen oli yksi edesmenneen taideväärentäjän 'nimikkotaiteilijoista'.

--