'Helsinki graffiti' kertoo Helsingin graffitiskenestä graffitintekijöiden näkökulmasta

'Helsinki graffiti' -kirjan ansiosta kotimaisella graffitikulttuurilla on dokumentoitua historiaa ja juuret, joihin uudet sukupolvet voivat samastua ja joista ponnistaa. Kuvassa Kampin graffiti vuonna 1992.

Elokuussa 1998 julkaistu Helsinki graffiti oli ensimmäinen graffitia käsittelevä suomenkielinen kirja. Kirjasta tuli suomalaisten graffitiharrastajien keräilyharvinaisuus. Nyt kulttikirja on taas saatavana.

Anne Isomursun ja Tuomas Jääskeläisen toimittama Helsinki graffiti kertoo graffitin maailmasta graffitintekijöiden näkökulmasta. Kirja kattaa suomalaisen graffitin historian 1980-luvun alusta vuoteen 1998, jolloin Helsingin kaupunki käynnisti graffitien vastaisen ”Stop töhryille” -kampanjan.

Kirjan alkuperäiset kaksi painosta myytiin nopeasti loppuun, ja kirjasta tuli harrastajien parissa niin haluttu keräilyharvinaisuus, että se levisi myös bootleg-kopioina. Nyt ilmestyvä kovakantinen 25-vuotisjuhlapainos sisältää alkuperäisen sisällön lisäksi yli 60 ennen julkaisematonta kuvaa.

Apulaispormestari Paavo Arhinmäki kirjoittaa omakohtaisessa jälkikirjoituksessa siitä, mitä graffitille tapahtui Helsingin seudulla vuoden 1998 jälkeen: dramaattisista nollatoleranssin vuosista laillisiin graffitiseiniin ja museonäyttelyihin.

Uuden esipuheen ja jälkikirjoituksen lisäksi kirjassa on yli 60 uutta kuvaa vuosilta 1984–1998. Mukaan on valittu erityisesti sellaisia kuvia, joiden rajaus avaa näkymän myös graffitia ympäröivään kaupunkimaisemaan. Ohikulkevien ihmisten vaatetus, automallit ja mainokset rakennusten seinissä kertovat alati muuttuvasta Helsingistä.

Graffitikulttuuri on pian 60-vuotias, Helsingin graffitiskenen syntymisestä on nyt noin 40 vuotta. Graffiti on ollut välillä enemmän ja välillä vähemmän muodikasta. Se herättää yhä sekä ihastusta että raivoa. Samalla graffitin ilmaisukeinot ovat laajentuneet ja graffititaustasta on Suomessakin noussut useita menestyviä nykytaiteilijoita, kuten EGS ja Jussi TwoSeven.

--