Maija Halonen 150 vuotta - näyttely esittelee Pekka Halosen maalauksia pariskunnan elämäntaipaleelta

Maisemamaalausten ja perhekuvien lisäksi näyttelyssä esitellään Maijan elämää kahdeksanlapsisen perheen äitinä, puutarhurina, pianistina, kielenkääntäjänä ja tekstiilisuunnittelijana. Hän oli monitaitoinen nainen, joka nautti haasteellisesta elämästään taiteilijan puolisona. Kuva: Maija, 1896 / Pekka Halonen.

Pekka Halosen puolison Maija Halosen (os. Mäkinen, 1873–1944) syntymästä tuli kuluneeksi 150 vuotta tammikuun alussa 2023. Halosenniemessä keskiviikkona (25.1.) avautuvassa näyttelyssä ”Myllykylän sinisilmäinen ja valkotukkainen – Maija Halonen 150 vuotta” on esillä Pekka Halosen maalauksia pariskunnan yhteiseltä elämäntaipaleelta.

Maria (Maija, Maikku, Mari) Mäkinen syntyi 1.1.1873 Alavudella. Hän vietti lapsuutensa ja nuoruutensa Sortavalan Myllykylässä. Maijan isä Eero Mäkinen (1845−1902) oli alkuaan kansakoulunopettaja Alavudella, mutta siirtyi Sortavalan seminaarin lehtoriksi ja perusti Myllykylään työkalu- ja harmonitehtaan. Maijan äiti, Maria Emilia Stenbäck (1840−1931), kuului tunnettuun Stenbäckien pappis- ja sivistyssukuun.

Maija opiskeli pianonsoittoa Helsingin musiikkiopistossa. Keväällä 1892 kotiin Sortavalaan palatessaan hän tapasi sattumalta samaa matkaa tekevän taiteilija Pekka Halosen. Pekka oli menossa tapaamaan Myllykylän tehtailla työssä olevaa veljeään. Näyttely nimi tulee kihlausajan kirjeestä, jossa Pekka kirjoittaa 30.9.1893: ”Voi hyvin sinä Myllykylän sinisilmäinen ja valkotukkainen. …Sua ikävöivä oma Pekkasi.” Nuorten tapaaminen johti avioliittoon tammikuussa 1895.

Haloset muuttivat Tuusulaan vuonna 1898. Oma koti, Halosenniemi, valmistui vuoden 1902 lopulla. Maija Haloselle alkoi uusi aika taiteilijakodin emäntänä.

Maija loi kodin hengen ja mahdollisti sen, että Pekka Halonen saattoi täysillä keskittyä työhönsä. "Vaikka minulla oli kahdeksan lasta, en kuitenkaan koskaan kieltäytynyt antamasta miehelleni sitä apua, jota kykenin hänelle ja hänen elämäntyölleen antamaan", Maija kertoo vuonna 1937.

Maija oli kielitaitoinen ja sai Juhani Ahon suosittelemana kustantajilta käännöstöitä. Maija suomensi ruotsista, tanskasta, saksasta ja italiasta. Tunnetuimpia Maijan suomennoksista on Benvenuto Cellinin Omaelämäkerta ja Carlo Collodin lastenromaani Pinocchion seikkailut.

Maija Halonen muistelee elämäänsä taaksepäin: ”…ihaninta on ollut, että mieheni elämäntyö on antanut minulle käsityksen siitä hiljaisesta kauneudesta, joka kätkeytyy luontoon. Kauneuden tajuamiskyky on mielestäni niin kallisarvoinen omaisuus, että sen rinnalla kaikki talot ja tavarat eivät ole mitään."

--