Ostajan onni, taiteilijan itku - huutokauppa on riski taiteilijalle, ostimme työn 5 % sen arvosta

Toimituksen kolumni / Huutokaupat ovat loistavia ja jännittäviä taidetapahtumia, joista voi tehdä myös onnistuneita löytöjä. Hagelstamin toukokuun kuukausihuutokauppa käynnistyy 16.–17. 5. ja täsmälleen samoille päiville osuu myös Bukowskin modernin taiteen ja designin huutokauppa.
Bukowskin modernin taiteen ja designin toukokuun huutokauppa tarjoaa kattauksen kansainvälistä nimitaidetta. Tarjolla on teoksia muun muassa taiteilijoilta: Serge Poliakoff, Henri Matisse, Joan Miró, Lucio Fontana sekä ruotsalaisilta Erik Olsonilta ja Gösta Adrian-Nilssonilta. Oletusarvoisesti hintataso nousee jälleen kotitarveostajan ulottumattomiin.
Edullisempi kattaus taidetta löytyy yleensä Hagelstamin kuukausihuutokaupoista, josta teoksia voi ostaa kohtuuhintaan, ja näin tehdä hyviä löytöjä. Taidetta voi ostaa parhaimmillaan ilman hintarajoituksia jopa muutamalla kympillä.
Testasimme huhtikuussa Hagelstamin huutokauppaprosessia ja ostimme kotimaisen nykytaiteilijan isohkon öljyvärimaalauksen todellakin vain muutamalla kympillä. Arvioimme, että maksoimme teoksesta noin 5 % siitä summasta, jolla vastaava teos olisi voitu ostaa suoraan taiteilijalta. Hagelstamin nettihuutokaupan ostoprosessi oli alusta loppuun asti nopea, sujuva ja toimiva, joten voimme siltä osin suositella Hagelstamia. Olimme luonnollisesti erittäin tyytyväisiä kauppaan, mutta myyjä ja taiteilija tuskin olivat.
Onnistuneista kaupoista varoituksen sanoihin
Täydessä luovisvoimassa olevien nykytaiteilijoiden teosten asettaminen julkisiin taidehuutokauppoihin on aina harkittava tarkoin, sillä jokaisesta kaupasta jää jälki kaupankäyntihistoriaan. Taiteen arvonmääritys perustuu lähtökohtaisesti toteutuneeseen myyntihistoriaan, joten muutamalla kympillä tapahtunut taidekauppa vahingoittaa suoraan elävän taiteilijan teosten arvonkehitystä. Mikäli taiteilijan teoksia on kauppa-arvoltaan heikosti onnistuneissa julkisissa huutokaupoissa usein, voi se romuttaa taiteilijan tulevan teosmyynnin nousujohteisen arvonkehityksen lopullisesti - ja pahimmillaan koko työuran. Miksi ostaa teoksia suoraan taiteilijalta tai galleriasta, kun voi odottaa seuraavaa huutokauppaa.
Huutokauppojen pitäisi tältä osin kantaa myös oma vastuunsa taidemarkkinoiden toimivuudesta, ja kieltäytyä elävien taiteilijoiden selkeästi alihintaisten teoskauppojen toteuttamisesta. Vaikka alarajahinnoittelu ei innosta ostajia huutokaupoissa, olisi se elävien taiteilijoiden teosten osalta aina enemmän kuin perusteltua.
Jälkimarkkinariskit voidaan hallita
Myös taiteilija itse voi suojautua negatiivisilta huutokauppamyynneiltä muistamalla teosmyynnin yhteydessä sen, että Suomessa vallitsee sopimusvapaus. Ammattitaitoinen nykytaiteen välittäjä, taidegalleristi, osaa suojata asiakkaansa jälkimarkkinariskit tämänkin asian osalta helposti*.
Toimitus haluaa tässä korostaa termiä ammattitaitoinen taidegalleristi, sillä Suomessa taidegalleristit ovat vaihtuneet taidejärjestöjen tyhjien logotilojen näyttelytoiminnaksi, jossa taiteilijalta edellytetään monitalenttisuutta; oman työn lisäksi pitäisi osata järjestää taidenäyttelyitä (galleristin päätoimi), toimia näyttelyjärjestelyissä apupoikana sekä näyttelyoppaana, näyttelyvalvojana, taidevälittäjänä ja kaupankäynnin sekä sopimusjuridiikan asiantuntijana. Taidettakin pitäisi päätyönä ehtiä tekemään.
Ei ole helppoa olla Suomessa taiteilija taidejärjestöjen nykyisen tahtotilan mukaisesti, jossa taiteen myynti on pyritty mieltämään taiteilijalle itselleen kuuluvana, satunnaisena ja helppona oheistoimintana. Toisin on käynyt. Kotimaisten taiteilijoiden lukumäärä suhteutettuna kotimaisen taidekaupan arvoon on surullista luettavaa. Avustajamme kolumni voi hieman selventää tätä näkemystä kotimaisen galleriatoiminnan osalta.
*Taideuutiset starttaa syksyn aikana taiteilijoille suunnatun uutiskirjeen, joka koostuu Taiteilija Pro -juttusarjasta, jossa neuvomme taiteilijoita muun muassa, miten teosmyynnin yhteydessä voidaan suojautua helposti ja sujuvasti useilta jälkimarkkinariskeiltä.
--