Sarja-arvio: Andy Warholin päiväkirjat -dokumenttisarja luotaa Warholia upeasti

Netflixin keväällä 2022 julkaisema dokumentti tarjoaa upean kattauksen taiteilija Andy Warholin sisimmistä tunteista, taiteesta ja elämästä helposti sulatettavassa muodossa. Tämä kuusiosainen sarja saattaa viedä yöunet, sillä se on pakko katsoa putkeen yhdeltä istumalta.

"Andy Warholin merkittävin taideteos on Andy Warhol"

Andy Warholin päiväkirjat (Andy Warhol Diaries) on Ryan Murphyn tuottama ja Andrew Rossin käsikirjoittama ja ohjaama kuusiosainen dokumentti, joka perustuu Andy Warholin 1976 puhelimessa sanelemaan päiväkirjaan, jonka Pat Hackett julkaisi samannimisenä kirjana vuonna 1989.

Sarjassa haastatellaan tunnettuja taidekauppiaita, taiteilijoita ja Warholin lähipiiriä. Erityisen suuren ja mielenkiintoisen painoarvon sarjassa saa Warholin suhde graffititaiteilija Jean-Michel Basquiatiin, joka kuoli huumeiden yliannostukseen vain 27-vuotiaana. Sarja tarjoaa paljon uutta sekä Warholin että Basquiatin taiteen ystäville.

Kerronta on päiväkirjamerkintöihin pohjautuvana lineaarisen suoraviivaista ja sujuvaa, joka tekee katsomiskokemuksesta selkeän. Päiväkirjamerkintöihin perustuvana kertojaäänenä toimii Andy Warhol itse, tosin tekoälyllä toteutettuna. Hienosti toteutettu lopputulos tuo Warholin lähemmäs katsojaa ja saa kerronnan tuntumaan elävältä.

Sarjan alkuvaiheessa nopeat kuvaleikkaukset Warholin kertomiin tapahtumiin ja ihmisiin liittyen tuntuvat häiritsevältä, mutta totutteluvaiheen jälkeen kuvaleikkaukset luovat sen intensiivisyyden ja dynaamisuuden tunteen, joka pakottaa katsomaan sarjan seuraavan osan heti, kun edellinen päättyy. Loppuvaiheessa sarjaa ohjaajan ratkaisu tuntuu jo toimivalta ja sarjan kokonaisuuden kannalta onnistuneelta.

Andy Warhol 80-luvulla. Kuva: Bernard Gotfryd.

Sarja kuvaa ja valottaa tapahtumia Andy Warholin vuonna 1968 tapahtuneesta ampumisesta aina hänen kuolemaansa 1987 saakka. Kahdeksankymmentäluvun taideikoni tuskaili koko elämänsä ulkonäkönsä ja homoseksuaalisuutensa aiheuttamien ristipaineiden kanssa, joten sarjan homoeroottinen näkökulma ohjaajan toteutuksessa ja kuvavalinnoissa on paikoin jopa pakotetun makuisena päällekäyvää, mutta hienosti toteutetun sarjan kuluessa ohjaajan valitsema ratkaisu tuntuu jälleen toimivalta.

Homoseksuaalisuus Warholin nuoruudessa ja vielä vuosikymmeniä sitten, 80-luvulla, ei ollut vielä niin yleisesti hyväksyttyä kuin nykytodellisuudessa, joten asiaan liittyvät tabut, pelot ja vaikeudet lisäävät katsojan ymmärrystä asiasta. Varsinkin 80-luvun 'homoruttona' tunnettu AIDS aiheutti aikalaisissaan rajua pelkoa, ahdistusta ja vähemmistöjä kohtaan tapahtuvia vakavia ylilyöntejä, kuten sairaanhoidon epäämisiä ja ambulanssikuljetuksista kieltäytymisiä.

Pelkästään New Yorkissa AIDS tappoi kymmeniätuhansia ihmisiä 80-luvulla ja 90-luvun taitteessa, joten ei ole ihme, että myös Warhol itse pelkäsi sairastuvansa hänen lähipiirissään tapahtuneiden AIDS-kuolemien takia.

Andy Warholin päiväkirjat valottaa erinomaisesti aikakauden boheemia ja kiihkeää elämää, sykkivää taidemaailmaa sekä erilaisia ulkopuolisuuden kokemisen tunnelmia. Warhol koki jopa itse itsensä liian eksentriseksi, joten hän rakensi itsestään tuotteen, jossa Andy Warhol on Andy Warholin merkittävin taideteos.

--