top of page
1aaaa1.jpeg

Sinnen 'Regel 62' -näyttely muistuttaa hiljentymisen ja hiljaisuuden merkityksestä


Sinnen Regel 62 on tilatutkielma, joka koostuu kolmesta paikkasidonnaisesta teoskokonaisuudesta. Ne kommunikoivat keskenään ja kytkeytyvät tavalla tai toisella rauhaan ja tulevaisuuteen keskittyvään työhön, joka aloitettiin 1950-luvulla kylmän sodan varjossa. Näyttelyn keskeiset materiaalit ovat savi, lanka ja ääni. Näyttelyn taiteilijat ovat Moa Cederberg, Mikko Kuorinki ja Nomadic Kiln Group (Monika Czyżyk, Elina Vainio & Eero Yli-Vakkuri).


Näyttelyn lähtökohtana on toiminut meditaatiohuone, joka rakennettiin YK:n päämajaan New Yorkiin vuonna 1952, ja mistä tuli YK:n pääsihteerille Dag Hammarskjöldille henkilökohtainen projekti, jonka hän viimeisteli yhdessä taiteilija- ja käsityöläisryhmän kanssa vuonna 1957.

YK:n yleiskokouksen menettelysääntöjen 62. säännön mukaan yleiskokouksen istuntojen alussa ja lopussa pidetään minuutin hiljainen hetki, joka on varattu rukoiluun tai meditaatioon. Sääntöä noudatetaan yhä tänä päivänä.


Regel 62 pyrkii muistuttamaan hiljentymisen ja hiljaisuuden merkityksestä ja tarkastelemaan henkisiä resurssejamme; sitä, miten ihminen mietiskelee ja löytää ratkaisuja. Aihepiiri toimi sytykkeenä osallistuvien taiteilijoiden väliselle vuoropuhelulle, josta teosideat ovat versoneet. Pyrkimyksenä on ollut kuoria esiin ja paljastaa se, mikä on yksinkertaista, puhdasta ja ajoittain primitiivistä. Tarkoituksena ei ole ollut tehdä galleriasta ekumeenista tilaa sinänsä vaan luoda näyttely, joka tavoittaa Hammarskjöldin liikkeelle paneman energian ja pohdiskelee sitä.


YK:n meditaatiohuone*

Trygve Lie – ensimmäinen YK:n pääsihteeri – oli jo 40-luvulla hyväksynyt hiljaisuudelle ja meditaatiolle omistetun huoneen asennettavaksi YK:n väliaikaiseen päämajaan Lake Successiin (Long Island, NY). YK:n uutta päämajaa suunniteltaessa määrättiin myös, että rakennuksessa tulisi olla Hiljaisuuden huone. Huone ei kuitenkaan ollut arkkitehtisuunnitelmissa, vaan tilaksi valikoitui yksi ala-aulassa sijaitsevista huoneista, jonka käyttötarkoitusta ei ollut määritelty. Nopeasti tehty toteutus oli muuhun rakennukseen verrattuna tilapäisluonteinen, eikä se ollut tilalle eduksi. Huone sai silti lämpimän vastaanoton sekä organisaation sisällä että ulkopuolisilta, mikä vahvisti tällaisen tilan tarpeellisuuden.

YK:n toisena pääsihteerinä toiminut Dag Hammarskjöld ymmärsi tilan merkityksen ja halusi tehdä siitä YK:n keskipisteen. Hän käynnisti korjaushankkeen, jossa huone sai lopullisen ja arvoisensa muodon. Prosessin keskiössä oli se, että tila nähtiin tärkeänä ja välttämättömänä osana rakennuksessa tehtävää työtä. YK on työpaikka, jossa käsitellään ja ratkotaan ihmiskunnan traagisimpia puolia ja tapahtumia.


Hammarskjöld oli kiinnostunut henkisyydestä ja perehtynyt kuvataiteeseen, filosofiaan ja runouteen ja päätyi rajaamaan ulkopuolelle kaikki symbolit ja merkit, jotka voitaisiin yhdistää uskontoihin. Niiden sijasta hän haki ilmettä ja tunnelmaa, jotka auttaisivat hiljentymään ja löytämään yhteyden omaan sisäiseen tyhjyyteen. Hänen mukaansa juuri sieltä on löydettävissä vahvuus, joka mahdollistaa poliittisen päättäväisyyden.

Valmis huone toteutettiin harkitulla ja pelkistetyllä modernistisella otteella, ja se on yhä olemassa YK:n päämajassa New Yorkissa. V-muotoinen tila kapenee sisäänpäin. Huoneen perällä on ruotsalaistaiteilija Bo Beskowin abstrakti fresko, keskellä on Ruotsista tuotu 6 tonnia painava musta rautamalmikivi, ja sisäänkäynnin luona on lattialla ruotsalaisen tekstiilitaiteilijan Edna Martinin matto. Osan tilasta peittävälle matolle on sijoitettu Carl Malmstenin suunnittelemia penkkejä.


Näyttelyn taiteilijat

Moa Cederbergin installaatio on aika- ja materiaalitutkielma. Tekstiilityö perustuu lankaan, jonka hän on kehrännyt käsin villasta, nokkosesta ja ruusukuidusta. Hän hyödyntää eri kuitujen ominaisuuksia ja leikittelee langan kiillolla, hohteella ja vahvuudella. Teoksessa Cederberg esittelee harvoihin loimiin sidottuja tehostelankoja. Teoksen idea syntyi kokeiluista, joita hän teki residenssijaksollaan Kökarissa vuonna 2022. Siellä hän inspiroitui graniittikallioiden kuvioista ja struktuurista.

Mikko Kuoringin veistoksellinen ääniteos Recitation on esillä galleriatilan lattialla. Kuorinki keskittyy työssä siihen, miten ääni siirtyy materiaaleihin, niiden läpi ja eteenpäin tilaan. Välineenä hän käyttää värinäkaiutinta, puulaatikoita ja löytötavaroita. Kaiuttimet aktivoivat veistokset, joiden vaihteleva muoto ja fyysinen koostumus antavat niille kaikille oman äänen. Äänikuvaan sisältyy muun muassa kenttätallenteita, siniaaltoja ja kohinaa. Osa äänimateriaalista on tallennettu galleriatilassa, ja Kuorinki luo näin kiertoa, jossa tilan akustiikka resonoi itsensä kanssa. Nomadic Kiln Group (NKG) hyödyntää gallerian suuria ikkunapintoja. Teoskokonaisuus koostuu viidestä ikkunamaalauksesta, jotka on tehty savimaalilla. Maali on sekoitus luonnonsavea ja vehnää, ja se sivellään suoraan ikkunalasiin. Maali peittää näkyvistä katuelämän ja luo galleriasta suljetun tilan. Märkään saveen käsin ja eri työkaluilla tehdyt piirustukset, kirjoitukset ja tuntemattomat symbolit päästävät sisään valoa ulkopuolelta. Kuva-aiheet ilmentävät sitä, miten ryhmä työskentelee yhdessä.

Nomadic Kiln Group (NKG) sai alkunsa Helsingissä, ja sen jäsenet ovat kuvataiteilijat Monika Czyżyk, Elina Vainio ja Eero Yli-Vakkuri. Ryhmä perustettiin vuonna 2021, ja sitä yhdistää kiinnostus päästä kontaktiin maan, veden ja äärilämpötilojen kanssa. Ryhmän toiminnan keskeisenä osana on kollektiivisuus.

Regel 62 -näyttely on avoinna 6.8. asti Sinnessä (Iso Roobertinkatu 16, Helsinki).


Pro Artibus -säätiö on nykytaiteen asiantuntijaorganisaatio, joka ylläpitää taidekokoelmaa ja kahta näyttelytilaa: Galleria Elverket Tammisaaressa ja Sinne Helsingissä.

--

*Lähde: toimitus on muokannut jutun kuraattori Markus Åströmin tiedotetekstistä.

---

bottom of page